“On tärkeää erottaa hetkellinen onnellisuus pysyvästä onnellisuustasosta. Hetkellistä onnellisuutta voidaan helposti kohentaa millä tahansa keinolla, kuten suklaalla, komediaelokuvalla, selän hieronnalla, kohteliaisuudella, kukilla tai uudella mekolla. --- Haasteena on oman pysyvän onnellisuustason kohottaminen ja pelkkä hetkittäisten myönteisten tuntemusten lisääminen ei tähän vaikuta.” - Aito Onnellisuus - Martin E. P. Seligman
Tässä blogissa pyrin pohtimaan eri käsitteitä ennen kaikkea omasta näkökulmastani. Päätin aloittaa onnellisuudesta, nimenomaan tuosta pysyvästä onnellisuustasosta. Se on mietityttänyt minua viime aikoina erittäin paljon siksi, että opiskelen paraikaa positiivisen psykologian kurssilla. Mitä onnellisuus siis on – minulle? Se koostuu (ja ei koostu) muutamasta eri osatekijästä, joista kerron nyt tarkemmin.
Raha
Ajattelin pitkään, että osa onnellisuudesta tulee siitä, että taloudellisesti asiat ovat kunnossa. Viime aikoina olen kuitenkin ruvennut kyseenalaistamaan tätä käsitystäni. Minun ja vaimoni rahallinen tilanne on ollut todella heikko jo yli vuoden, sillä olemme molemmat opiskelijoita. Tällä hetkellä tilanne on niin paha erinäisten yllättävien kulujen takia, että meillä ei ole varaa maksaa kaikkia laskujakaan. Vaikka se jonkin verran stressaakin, olen kokenut vastaavan tilanteen niin monesti aiemminkin tietääkseni, että näistä talouskriiseistä aina selvitään jotenkin. En vielä tiedä miten, mutta sen tiedän, ettei tämä ole vaikuttanut onnellisuuteeni. Stressiä se kyllä lieventäisi, mutta omalla kohdallani stressi ei poista onnellisuutta silloin, kun muuten asiat ovat kunnossa.
 |
| Kuva: D Sharon Pruitt |
Toimivat ja tasapainoiset ihmissuhteet
Ihmissuhteet ovat toinen kahdesta tärkeimpänä pitämästäni onnellisuuden ylläpitäjästä. Minulla on muutama äärimmäisen ihana ja luotettava tosiystävä, kavereita sekä hieno joskin omituinen suku. Tosiystävien vaikutus onnellisuuteeni on ehkä kaikista suurin näistä kolmesta. Kun on edes yksi sellainen ystävä, johon voi luottaa täydellisesti ja josta tietää, ettei hän katoa elämästäsi mihinkään, on elämässä valtava tukipilari. Joillain ei ole tällaista ystävää lainkaan. Minä olen onnekas, sillä minulla niitä on neljä. Kun nämä elämän tärkeimmät ystävyyssuhteet ovat vastavuoroisia eli tasapainoisia, elämässä eteenpäinmeno ja kriisien kohtaaminen tuntuu huomattavasti helpommalta.
Itselleni heti hyvänä kakkosena tulee sukulaiset. Olen elänyt koko ikäni hyvin läheisissä vuorovaikutussuhteissa äitiini, veljeeni, äidin puolen isovanhempiin ja tätini perheeseen, johon kuuluvat 2 serkkuani. Me olemme kaikki hyvin erilaisia ja osittain jopa ääripäiden edustajia maailmankuvissamme. Siitä huolimatta olemme niin kiintyneitä toisiimme, että emme ikinä ole antaneet eriävien mielipiteidemme savustaa ketään ulos elämistämme. Anteeksianto on tässä avainsana ja vaikka kaikki muu katoaisi, tiedän etteivät sukulaiseni häivy minnekään.
Sitten tulevat kaverit. Kavereita voi olla paljon, mutta he ovat myös etäisempiä kuin tosiystävät. Kavereille ei ehkä pysty avautumaan samalla tavalla, mutta heidän kanssaan voi rentoutua ja pitää hauskaa sekä saada uutta mielenkiintoa elämään. Ja joistain heistä voi jonain päivänä tulla jopa tosiystäviä, jos kaveruus on vastavuoroista.
Parisuhde
En näe parisuhdetta edellytyksenä onnelliselle elämälle, mutta toimiessaan se lisää onnellisuutta huomattavasti. Kumppani on tosiystävä, jonka kanssa eletään yhdessä ja tuetaan toisia rankkoina aikoina. Terveessä parisuhteessa molemmat osapuolet ymmärtävät, että vaikka parisuhteessa ollaan yhdessä, molemmilla osapuolilla on silti oltava omat elämän osa-alueet, joihin toinen ei ainakaan suoranaisesti kuulu. Tästä syntyy tasapaino suhteeseen – ollaan läheisiä olematta riippuvaisia. Kun lähellä on joku, jota rakastaa, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä, johon voi luottaa ja joka luottaa sinuun, elämään tulee valtava määrä uusia, lähinnä arkisia pieniä iloja, jotka auttavat ylläpitämään onnellisuuden tunnetta.
Suhde omaan itseen
Tämä on omalla kohdallani ollut toinen kaikista tärkeimmistä onnellisuustekijöistä ja olen varma, että sama pätee myös muihin. Olen vasta viimeisten kolmen vuoden aikana ensimmäistä kertaa elämässäni pystynyt toteamaan, että olen ihan oikeasti ja aidosti onnellinen. Tuota aikaa ennen olin enemmän tai vähemmän tyytymätön elämääni enkä oikein edes aina tiennyt, mistä kiikasti. Tästä aiheesta voisi tehdä ihan oman blogikirjoituksensa, joten tällä kertaa vain tiivistän pointin: se että koin oloni onnettomaksi ei loppupeleissä pohjimmiltaan johtunutkaan mistään ulkoisesta seikasta – niin olin pitkään uskonut – vaan omasta suhteesta itseeni. Minulla oli aikoinaan erittäin huono itsetunto. Vasta kun vuosien kestoisessa terapiassa tutustuin paremmin itseeni ja opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, myös itsetuntoni parantui. Samoihin aikoihin, kun itsetuntoni oli vihdoin “korjaantunut”, alkoivat myös tähänastisen elämäni onnellisimmat ajat. Olen sitä mieltä, että vaikka ihmisellä olisi kuinka ihania ystäviä, perhe, rahaa ja vapaus, mikäli hän ei ole sinut itsensä kanssa eikä tunne itseään, ei hän myöskään voi olla aidosti onnellinen.
Kiitollisuus
Aiemmin kun vastaan tuli alamäkiä, mielessäni pyöri kaikki se, mitä minulla ei ollut tai mistä olin jäänyt paitsi. Kun rahatilanne oli tiukilla, tuhlasin energiani ajatuksiin siitä, miten minulla ei ole varaa tähän eikä tuohon. Nykyään olen oppinut suuntaamaan katseeni sen sijaan siihen, mitä minulla on: mahtavia ystäviä, ihana vaimo, hullu mutta luotettava suku, opiskelupaikka unelmieni alalle, jne. Tämä asennemuutos on auttanut selviämään alamäistä huomattavasti vähemmällä stressillä ja on yksi merkittävimpiä vaikuttajia onnellisuuteeni.
Vapaus
Kokemus siitä, että on vapaa ilmaisemaan itseään ja olemaan täysin oma itsensä on henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeää minulle ja varmasti valtaosalle ihmisistä. Tämä pitää sisällään vapauden valita mm. oma ura, harrastukset, ystävät ja puoliso. Se pitää sisällään vapauden olla avoimesti mm. oman seksuaalisen suuntautumisen ja uskontonsa/uskonnottomuutensa edustaja. Ja sitten vielä se sananvapaus kaikkine muine merkityksineen. Pääsääntönä se, että kenelläkään ei ole oikeutta rajoittaa toisen ihmisen elämää tai vapautta. Vapauden rajoittaminen joko henkisesti tai fyysisesti on omissa ja varmasti monien muidenkin mielissä yhden sortin väkivaltaa ja täten se luonnollisestikin vaikuttaa onnellisuuden ja onnettomuuden kokemuksiin.
“Kun olemme onnellisia, emme ole niin itsekeskeisiä, pidämme enemmän toisista ja tahdomme jakaa onneamme jopa ventovieraille. Kun olemme allapäin, meistä tulee epäluuloisia, käännymme sisäänpäin ja keskitymme suojaamaan omia tarpeitamme. Keskittyminen omaan tilanteeseen on ominaisempaa murheelle kuin hyvinvoinnille.” - Aito Onnellisuus - Martin E. P. Seligman
Kuvalähteet:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Happy_woman_2.jpg
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Happy_Old_Woman.jpg
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Two_Friends_In_The_Woods.jpg
