What You're Allowed to Talk in Facebook and What You're Not + Something About Finnish Social Culture

I read today a Finnish article about "unpublished research" that says, that Facebook makes people narcissistic because "they write 'too much' about themselves in FB" and because "they tell so much good things about their life and their personality".

At first. Narcissistic personality disorder is a serious mental disorder that you don't just suddenly get because you used Facebook. It's something that you grow to be since early childhood. Using the term has become a dangerous fashion phenomena - it's a term for everyone one considers as an asshole. Everybody who doesn't please you is narcissistic.

--If you want to read only the FB subject, skip this part until the subheading--

The real experts of psychology and psychiatry define healthy self-esteem somewhat like this: "A person who is able to recognize their good sides, know them and appreciate them. They recognize their not-so-good sides too, but they don't worry those sides too much, but instead accepts them as part of who they are. They know nobody is perfect, and don't try to be either." The description could be continued much more.

However, in Finland there's a strong culture, that if you are a happy person with healthy self-esteem and enjoy your life, you are not allowed to show it public, because those who are not happy or satisfied with their lives (which seems to be most of Finnish people), will feel envy. In a case you were a happy and satisfied to your life, you must pretend you're not, otherwise you're a selfish person. Saying aloud things like "I'm happy about my life" or "I'm talented at writing" are something that you're just not allowed to say in Finland. Instead it's acceptable and even almost recommended to count publicly all the bad things about your life or say "I'm so bad writer, I will never success in my dreams", even if you weren't bad in anybody's opinion.

I know how many of you not-Finnish readers must feel or react to this. It's absurd that the society encourages people to insecurity instead of courage. Then they wonder why so many teenagers, adults and even way too many 60+ people make suicides. We're never teach to appreciate the things we do have. I had to go to therapist twice a week for 9 years and actually _learn_ how to be happy about myself and my life, and appreciate the things I have. And when I finally did gain healthy self-esteem, the society started to push me to go back to my bad self-esteem, because my happiness and self-confidence was found arrogant and selfish. Thankfully, part of healthy self-esteem is to not let those things effect to your self-esteem. :)

But this atmosphere of insecurity is the main reason why I find some other cultures much more easy to relate to. Those cultures where smiling to strangers doesn't make you a freak or an asshole, but a normal nice person. Where you can kiss even new acquaintances on a cheek without getting a charge of sexual harassment. Where you can say aloud "I'm so happy today because my life is going well, as I have the greatest friends and family, and I believe in myself and my future" without being counted as a selfish peron, or "Hey, I like you, you're an interesting person and even though we don't know well, I feel this connection to you and would like to know you better" without being counted as trying to hit on the person you tell this. I really miss this side about Mexico.

Back to the original subject

Well, this wasn't exactly what I was originally planning to write this much about. xD What I was planning to write about was how usual it has become that people think they have the right to say what other people are allowed to write in Facebook. This concerns all people, not only Finns.

Many people say that it's not ok to talk about your children or pets in FB because they hate children or pets. Some people say that you're not allowed to write about any little things about your everyday life because they find it useless and boring. For example, "I can't wait to the thing I ordered to come to my post office, I'm so excited!" Other people instead say that you're not allowed to write anything deep ("Today I remembered what really is important in the life. I feel so happy.") or speak out about current things happening in the world, for example lately the Pussy Riot situation.

It amazes me how people seriously think they have the right to limit what someone says. Imagine this in real world. Matt and Mary go for a coffee together.
MATT: How are you?
MARY: Well, not too well, I had to take my dog to vet yesterday because...
MATT: Stop!! You're not allowed to talk about pets! Change the subject!
MARY: Well, otherwise mostly I've been at home with Jack. He goes back to day care center next...
MATT: You're not allowed to talk about your child!! I don't like it! You must talk about something I want you to talk about.

If there's someone whose things you don't want to read about, then why the f**k do you have them as a FB friend? If you can't tolerate anything outside your personal interests, then you have serious issues. I personally dislike baby subjects, but it would never come to my mind to go to say to a mother that she's not allowed to talk about her child. No matter how much I disliked children, it doesn't give me the right to deny her from telling about the most important little person of her life. What kind of asshole would I be, huh? The world doesn't go around mine or anybody else's belly button.

So, if you dislike their subjects, delete the person. It's just that simple. I've had three times the situation, that I found my FB friend to be really strongly racist and homophobe. I know I could never feel that kind of a person as a friend in my real life, so why to keep them in FB, as their comments bother me? I simply deleted them. Two of them were sending me hateful private messages after that, but it just made me more sure about them. Why would an openly homophobic person want to "sincerely" be friends with me, a lesbian? And why would I want to have such person allowed to read my profile? I wouldn't tell those people about my life IRL either, why would I allow them to read my profile?

That example is of course quite different as someone who just doesn't like "deep thoughts" or babies. But still, ask it: if you really feel bothered by somebody's interests and life, why do you want to be FB friends with them? Would you be friend with this person IRL? Instead of whining to them and trying to control their freedom of speech, just delete them and the problem is solved. I'm sure it'll be a win-win situation for both of you.

Mitä on Onnellisuus – minulle?

“On tärkeää erottaa hetkellinen onnellisuus pysyvästä onnellisuustasosta. Hetkellistä onnellisuutta voidaan helposti kohentaa millä tahansa keinolla, kuten suklaalla, komediaelokuvalla, selän hieronnalla, kohteliaisuudella, kukilla tai uudella mekolla. --- Haasteena on oman pysyvän onnellisuustason kohottaminen ja pelkkä hetkittäisten myönteisten tuntemusten lisääminen ei tähän vaikuta.” - Aito Onnellisuus - Martin E. P. Seligman

Tässä blogissa pyrin pohtimaan eri käsitteitä ennen kaikkea omasta näkökulmastani. Päätin aloittaa onnellisuudesta, nimenomaan tuosta pysyvästä onnellisuustasosta. Se on mietityttänyt minua viime aikoina erittäin paljon siksi, että opiskelen paraikaa positiivisen psykologian kurssilla. Mitä onnellisuus siis on – minulle? Se koostuu (ja ei koostu) muutamasta eri osatekijästä, joista kerron nyt tarkemmin.

Raha

Ajattelin pitkään, että osa onnellisuudesta tulee siitä, että taloudellisesti asiat ovat kunnossa. Viime aikoina olen kuitenkin ruvennut kyseenalaistamaan tätä käsitystäni. Minun ja vaimoni rahallinen tilanne on ollut todella heikko jo yli vuoden, sillä olemme molemmat opiskelijoita. Tällä hetkellä tilanne on niin paha erinäisten yllättävien kulujen takia, että meillä ei ole varaa maksaa kaikkia laskujakaan. Vaikka se jonkin verran stressaakin, olen kokenut vastaavan tilanteen niin monesti aiemminkin tietääkseni, että näistä talouskriiseistä aina selvitään jotenkin. En vielä tiedä miten, mutta sen tiedän, ettei tämä ole vaikuttanut onnellisuuteeni. Stressiä se kyllä lieventäisi, mutta omalla kohdallani stressi ei poista onnellisuutta silloin, kun muuten asiat ovat kunnossa.

Kuva: D Sharon Pruitt

Toimivat ja tasapainoiset ihmissuhteet

Ihmissuhteet ovat toinen kahdesta tärkeimpänä pitämästäni onnellisuuden ylläpitäjästä. Minulla on muutama äärimmäisen ihana ja luotettava tosiystävä, kavereita sekä hieno joskin omituinen suku. Tosiystävien vaikutus onnellisuuteeni on ehkä kaikista suurin näistä kolmesta. Kun on edes yksi sellainen ystävä, johon voi luottaa täydellisesti ja josta tietää, ettei hän katoa elämästäsi mihinkään, on elämässä valtava tukipilari. Joillain ei ole tällaista ystävää lainkaan. Minä olen onnekas, sillä minulla niitä on neljä. Kun nämä elämän tärkeimmät ystävyyssuhteet ovat vastavuoroisia eli tasapainoisia, elämässä eteenpäinmeno ja kriisien kohtaaminen tuntuu huomattavasti helpommalta.

Itselleni heti hyvänä kakkosena tulee sukulaiset. Olen elänyt koko ikäni hyvin läheisissä vuorovaikutussuhteissa äitiini, veljeeni, äidin puolen isovanhempiin ja tätini perheeseen, johon kuuluvat 2 serkkuani. Me olemme kaikki hyvin erilaisia ja osittain jopa ääripäiden edustajia maailmankuvissamme. Siitä huolimatta olemme niin kiintyneitä toisiimme, että emme ikinä ole antaneet eriävien mielipiteidemme savustaa ketään ulos elämistämme. Anteeksianto on tässä avainsana ja vaikka kaikki muu katoaisi, tiedän etteivät sukulaiseni häivy minnekään.

Sitten tulevat kaverit. Kavereita voi olla paljon, mutta he ovat myös etäisempiä kuin tosiystävät. Kavereille ei ehkä pysty avautumaan samalla tavalla, mutta heidän kanssaan voi rentoutua ja pitää hauskaa sekä saada uutta mielenkiintoa elämään. Ja joistain heistä voi jonain päivänä tulla jopa tosiystäviä, jos kaveruus on vastavuoroista.

Parisuhde

En näe parisuhdetta edellytyksenä onnelliselle elämälle, mutta toimiessaan se lisää onnellisuutta huomattavasti. Kumppani on tosiystävä, jonka kanssa eletään yhdessä ja tuetaan toisia rankkoina aikoina. Terveessä parisuhteessa molemmat osapuolet ymmärtävät, että vaikka parisuhteessa ollaan yhdessä, molemmilla osapuolilla on silti oltava omat elämän osa-alueet, joihin toinen ei ainakaan suoranaisesti kuulu. Tästä syntyy tasapaino suhteeseen – ollaan läheisiä olematta riippuvaisia. Kun lähellä on joku, jota rakastaa, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä, johon voi luottaa ja joka luottaa sinuun, elämään tulee valtava määrä uusia, lähinnä arkisia pieniä iloja, jotka auttavat ylläpitämään onnellisuuden tunnetta.

Suhde omaan itseen

Tämä on omalla kohdallani ollut toinen kaikista tärkeimmistä onnellisuustekijöistä ja olen varma, että sama pätee myös muihin. Olen vasta viimeisten kolmen vuoden aikana ensimmäistä kertaa elämässäni pystynyt toteamaan, että olen ihan oikeasti ja aidosti onnellinen. Tuota aikaa ennen olin enemmän tai vähemmän tyytymätön elämääni enkä oikein edes aina tiennyt, mistä kiikasti. Tästä aiheesta voisi tehdä ihan oman blogikirjoituksensa, joten tällä kertaa vain tiivistän pointin: se että koin oloni onnettomaksi ei loppupeleissä pohjimmiltaan johtunutkaan mistään ulkoisesta seikasta – niin olin pitkään uskonut – vaan omasta suhteesta itseeni. Minulla oli aikoinaan erittäin huono itsetunto. Vasta kun vuosien kestoisessa terapiassa tutustuin paremmin itseeni ja opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, myös itsetuntoni parantui. Samoihin aikoihin, kun itsetuntoni oli vihdoin “korjaantunut”, alkoivat myös tähänastisen elämäni onnellisimmat ajat. Olen sitä mieltä, että vaikka ihmisellä olisi kuinka ihania ystäviä, perhe, rahaa ja vapaus, mikäli hän ei ole sinut itsensä kanssa eikä tunne itseään, ei hän myöskään voi olla aidosti onnellinen.

Kiitollisuus

Aiemmin kun vastaan tuli alamäkiä, mielessäni pyöri kaikki se, mitä minulla ei ollut tai mistä olin jäänyt paitsi. Kun rahatilanne oli tiukilla, tuhlasin energiani ajatuksiin siitä, miten minulla ei ole varaa tähän eikä tuohon. Nykyään olen oppinut suuntaamaan katseeni sen sijaan siihen, mitä minulla on: mahtavia ystäviä, ihana vaimo, hullu mutta luotettava suku, opiskelupaikka unelmieni alalle, jne. Tämä asennemuutos on auttanut selviämään alamäistä huomattavasti vähemmällä stressillä ja on yksi merkittävimpiä vaikuttajia onnellisuuteeni.

Vapaus

Kokemus siitä, että on vapaa ilmaisemaan itseään ja olemaan täysin oma itsensä on henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeää minulle ja varmasti valtaosalle ihmisistä. Tämä pitää sisällään vapauden valita mm. oma ura, harrastukset, ystävät ja puoliso. Se pitää sisällään vapauden olla avoimesti mm. oman seksuaalisen suuntautumisen ja uskontonsa/uskonnottomuutensa edustaja. Ja sitten vielä se sananvapaus kaikkine muine merkityksineen. Pääsääntönä se, että kenelläkään ei ole oikeutta rajoittaa toisen ihmisen elämää tai vapautta. Vapauden rajoittaminen joko henkisesti tai fyysisesti on omissa ja varmasti monien muidenkin mielissä yhden sortin väkivaltaa ja täten se luonnollisestikin vaikuttaa onnellisuuden ja onnettomuuden kokemuksiin.

“Kun olemme onnellisia, emme ole niin itsekeskeisiä, pidämme enemmän toisista ja tahdomme jakaa onneamme jopa ventovieraille. Kun olemme allapäin, meistä tulee epäluuloisia, käännymme sisäänpäin ja keskitymme suojaamaan omia tarpeitamme. Keskittyminen omaan tilanteeseen on ominaisempaa murheelle kuin hyvinvoinnille.” - Aito Onnellisuus - Martin E. P. Seligman

Kuvalähteet:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Happy_woman_2.jpg
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Happy_Old_Woman.jpg
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Two_Friends_In_The_Woods.jpg