Letters of My Life: F goes for Friendships

The most important thing in my life: Friends. ^_^ I'm the kind of person who comes easily along with 98% of all people. However, I choose the actual friends really carefully. Mostly it happens unconscious, by intuition. I see and feel quite soon after meeting, if this person could be the kind of person who I could have as a friend. It's pure intuition, but it works almost always.

The reason it's easy for me to come along with all kinds of people is that I don't have the need to make that much of a noise about myself in new groups. I'm the person who is usually aside, watching and reacting, enjoying situations through listening. My participation as an introvert is very "silent", if you based your opinion of me only to your hearing sense. Also, the more distant I find people, the less I talk in the group situations.

On the other hand the distance is good, as it helps to come along with people. On the other hand, those who like their friends loud and extroverted rarely feel any connection to me. I'm just some "mysterious" person who's always there, but who they probably find difficult to approach. I assume. Though sometimes there are seasons I feel it'd be nice to make friends more easily, in the end I find this way to be better. To me it's not about the amount, but the quality. Like they say. ;)

Like I mentioned, the more distant I feel the other people and their subjects of conversation, the more silent I am. On the other hand, if I end up to a group that my intuition finds weirdly close, I might be actually completely different - way more talkative. However, it's obviously not that simple, as each group has also those who represent the opposite feeling. For example, it sometimes makes me sad that in otherwise distant group there is a person or two who I get the vibes of "closeness", but as to me it's the whole group atmosphere that effects to my talkativeness, I once in a while have this feeling that something important is slipping away. In groups where I feel more connection, the one or few distant people don't make any difference. If you read my earlier post about introverts and extroverts, you know already that it's not about shyness. However, I don't quite have the perfect word to describe how the group atmosphere effects. Like the group was either some kind of a cliff or a bridge between me and the other person. I hope you know what I mean. If not, then, no can do. x)

Though all my friends are a bunch of completely different kind of people with almost nothing in common, after thinking about it a lot I've noticed there's still some mental and social attributes I can find from most of my friends.

• Very strong open-mindedness. I have many attributes that are different from the masses - in goods and bads -  and many people seem to find it easily uncomfortable, though it wouldn't need to be.
• Somehow all my closest friends seem to have extremely strong sense of nurturing and caring about people and other animals. Also they're extremely sensitive. I love sensitive people, who still are confident about their sensitiveness instead of considering it as a weakness.
• My friends are also very contemplative. At least most of them - if not all - spend huge amount of time by thinking about the world and their own life, wanting to become conscious and learn more about the world.  At times this increases less or more mental pain in them, but at the same time it makes them very strong people who all have their personal way of life without caring too much what the society demands from them.
• Notable part of my friends are geeks way or another, whether it's about video games, books, or something else. Not all, though.

Those are the things that come on my mind now. There must be more, though. I was planning to write also about what kind of friend I am to my friends. However, my hand hurts because I've been nerding around all day. ;) Besides, I don't think that would be much interesting. If you disagree, mention about it in the comments, please. Or if you're my friend, feel free to describe me. It'd be super interesting and fun. I can take criticism too, mwahaha. ;) But write it with a name or a nick I can recognize you from, because I don't take any anonymous trolling.

Mitä on Onnellisuus – minulle?

“On tärkeää erottaa hetkellinen onnellisuus pysyvästä onnellisuustasosta. Hetkellistä onnellisuutta voidaan helposti kohentaa millä tahansa keinolla, kuten suklaalla, komediaelokuvalla, selän hieronnalla, kohteliaisuudella, kukilla tai uudella mekolla. --- Haasteena on oman pysyvän onnellisuustason kohottaminen ja pelkkä hetkittäisten myönteisten tuntemusten lisääminen ei tähän vaikuta.” - Aito Onnellisuus - Martin E. P. Seligman

Tässä blogissa pyrin pohtimaan eri käsitteitä ennen kaikkea omasta näkökulmastani. Päätin aloittaa onnellisuudesta, nimenomaan tuosta pysyvästä onnellisuustasosta. Se on mietityttänyt minua viime aikoina erittäin paljon siksi, että opiskelen paraikaa positiivisen psykologian kurssilla. Mitä onnellisuus siis on – minulle? Se koostuu (ja ei koostu) muutamasta eri osatekijästä, joista kerron nyt tarkemmin.

Raha

Ajattelin pitkään, että osa onnellisuudesta tulee siitä, että taloudellisesti asiat ovat kunnossa. Viime aikoina olen kuitenkin ruvennut kyseenalaistamaan tätä käsitystäni. Minun ja vaimoni rahallinen tilanne on ollut todella heikko jo yli vuoden, sillä olemme molemmat opiskelijoita. Tällä hetkellä tilanne on niin paha erinäisten yllättävien kulujen takia, että meillä ei ole varaa maksaa kaikkia laskujakaan. Vaikka se jonkin verran stressaakin, olen kokenut vastaavan tilanteen niin monesti aiemminkin tietääkseni, että näistä talouskriiseistä aina selvitään jotenkin. En vielä tiedä miten, mutta sen tiedän, ettei tämä ole vaikuttanut onnellisuuteeni. Stressiä se kyllä lieventäisi, mutta omalla kohdallani stressi ei poista onnellisuutta silloin, kun muuten asiat ovat kunnossa.

Kuva: D Sharon Pruitt

Toimivat ja tasapainoiset ihmissuhteet

Ihmissuhteet ovat toinen kahdesta tärkeimpänä pitämästäni onnellisuuden ylläpitäjästä. Minulla on muutama äärimmäisen ihana ja luotettava tosiystävä, kavereita sekä hieno joskin omituinen suku. Tosiystävien vaikutus onnellisuuteeni on ehkä kaikista suurin näistä kolmesta. Kun on edes yksi sellainen ystävä, johon voi luottaa täydellisesti ja josta tietää, ettei hän katoa elämästäsi mihinkään, on elämässä valtava tukipilari. Joillain ei ole tällaista ystävää lainkaan. Minä olen onnekas, sillä minulla niitä on neljä. Kun nämä elämän tärkeimmät ystävyyssuhteet ovat vastavuoroisia eli tasapainoisia, elämässä eteenpäinmeno ja kriisien kohtaaminen tuntuu huomattavasti helpommalta.

Itselleni heti hyvänä kakkosena tulee sukulaiset. Olen elänyt koko ikäni hyvin läheisissä vuorovaikutussuhteissa äitiini, veljeeni, äidin puolen isovanhempiin ja tätini perheeseen, johon kuuluvat 2 serkkuani. Me olemme kaikki hyvin erilaisia ja osittain jopa ääripäiden edustajia maailmankuvissamme. Siitä huolimatta olemme niin kiintyneitä toisiimme, että emme ikinä ole antaneet eriävien mielipiteidemme savustaa ketään ulos elämistämme. Anteeksianto on tässä avainsana ja vaikka kaikki muu katoaisi, tiedän etteivät sukulaiseni häivy minnekään.

Sitten tulevat kaverit. Kavereita voi olla paljon, mutta he ovat myös etäisempiä kuin tosiystävät. Kavereille ei ehkä pysty avautumaan samalla tavalla, mutta heidän kanssaan voi rentoutua ja pitää hauskaa sekä saada uutta mielenkiintoa elämään. Ja joistain heistä voi jonain päivänä tulla jopa tosiystäviä, jos kaveruus on vastavuoroista.

Parisuhde

En näe parisuhdetta edellytyksenä onnelliselle elämälle, mutta toimiessaan se lisää onnellisuutta huomattavasti. Kumppani on tosiystävä, jonka kanssa eletään yhdessä ja tuetaan toisia rankkoina aikoina. Terveessä parisuhteessa molemmat osapuolet ymmärtävät, että vaikka parisuhteessa ollaan yhdessä, molemmilla osapuolilla on silti oltava omat elämän osa-alueet, joihin toinen ei ainakaan suoranaisesti kuulu. Tästä syntyy tasapaino suhteeseen – ollaan läheisiä olematta riippuvaisia. Kun lähellä on joku, jota rakastaa, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä, johon voi luottaa ja joka luottaa sinuun, elämään tulee valtava määrä uusia, lähinnä arkisia pieniä iloja, jotka auttavat ylläpitämään onnellisuuden tunnetta.

Suhde omaan itseen

Tämä on omalla kohdallani ollut toinen kaikista tärkeimmistä onnellisuustekijöistä ja olen varma, että sama pätee myös muihin. Olen vasta viimeisten kolmen vuoden aikana ensimmäistä kertaa elämässäni pystynyt toteamaan, että olen ihan oikeasti ja aidosti onnellinen. Tuota aikaa ennen olin enemmän tai vähemmän tyytymätön elämääni enkä oikein edes aina tiennyt, mistä kiikasti. Tästä aiheesta voisi tehdä ihan oman blogikirjoituksensa, joten tällä kertaa vain tiivistän pointin: se että koin oloni onnettomaksi ei loppupeleissä pohjimmiltaan johtunutkaan mistään ulkoisesta seikasta – niin olin pitkään uskonut – vaan omasta suhteesta itseeni. Minulla oli aikoinaan erittäin huono itsetunto. Vasta kun vuosien kestoisessa terapiassa tutustuin paremmin itseeni ja opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, myös itsetuntoni parantui. Samoihin aikoihin, kun itsetuntoni oli vihdoin “korjaantunut”, alkoivat myös tähänastisen elämäni onnellisimmat ajat. Olen sitä mieltä, että vaikka ihmisellä olisi kuinka ihania ystäviä, perhe, rahaa ja vapaus, mikäli hän ei ole sinut itsensä kanssa eikä tunne itseään, ei hän myöskään voi olla aidosti onnellinen.

Kiitollisuus

Aiemmin kun vastaan tuli alamäkiä, mielessäni pyöri kaikki se, mitä minulla ei ollut tai mistä olin jäänyt paitsi. Kun rahatilanne oli tiukilla, tuhlasin energiani ajatuksiin siitä, miten minulla ei ole varaa tähän eikä tuohon. Nykyään olen oppinut suuntaamaan katseeni sen sijaan siihen, mitä minulla on: mahtavia ystäviä, ihana vaimo, hullu mutta luotettava suku, opiskelupaikka unelmieni alalle, jne. Tämä asennemuutos on auttanut selviämään alamäistä huomattavasti vähemmällä stressillä ja on yksi merkittävimpiä vaikuttajia onnellisuuteeni.

Vapaus

Kokemus siitä, että on vapaa ilmaisemaan itseään ja olemaan täysin oma itsensä on henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeää minulle ja varmasti valtaosalle ihmisistä. Tämä pitää sisällään vapauden valita mm. oma ura, harrastukset, ystävät ja puoliso. Se pitää sisällään vapauden olla avoimesti mm. oman seksuaalisen suuntautumisen ja uskontonsa/uskonnottomuutensa edustaja. Ja sitten vielä se sananvapaus kaikkine muine merkityksineen. Pääsääntönä se, että kenelläkään ei ole oikeutta rajoittaa toisen ihmisen elämää tai vapautta. Vapauden rajoittaminen joko henkisesti tai fyysisesti on omissa ja varmasti monien muidenkin mielissä yhden sortin väkivaltaa ja täten se luonnollisestikin vaikuttaa onnellisuuden ja onnettomuuden kokemuksiin.

“Kun olemme onnellisia, emme ole niin itsekeskeisiä, pidämme enemmän toisista ja tahdomme jakaa onneamme jopa ventovieraille. Kun olemme allapäin, meistä tulee epäluuloisia, käännymme sisäänpäin ja keskitymme suojaamaan omia tarpeitamme. Keskittyminen omaan tilanteeseen on ominaisempaa murheelle kuin hyvinvoinnille.” - Aito Onnellisuus - Martin E. P. Seligman

Kuvalähteet:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Happy_woman_2.jpg
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Happy_Old_Woman.jpg
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Two_Friends_In_The_Woods.jpg